Playoffien ensimmäinen kierros on pelattu. Keveänä analyysinä välieriin:
Röve löysi lopulta viime kevättä hiukan paremman vireen kreivin aikaan, sillä runkosarjan loppupuolisko oli vaikean näköistä. Blue fox pelasi vakuuttavan loppukauden joka vei pudotuspeleihin saakka, mutta lopulta tietynlainen realismi sitten iski puolivälierissä Röveä vastaan. Nuoret eivät vielä pystyneet, ja konkareilta ei enää uutta vaihdetta löytynyt.
Rövellä on loistelias hyökkäyskalusto jolla voi päästä pitkälle. Varsinkin alkukaudesta joukkue oli niin tehokas rallattelija, ettei vastusta meinannut löytyä.
Sitten tapahtui jotain, mitä ei enää pelkällä sairasteluilla tai poissaoloilla pystynyt selittämään. Vaikutti siltä että sarjan muut joukkueet nostivat pelaamisen tasoa, ja Röve jäi jumputtamaan omalle mukavuusalueelleen. Kun pisteistä piti kamppailla, jumitti vaihde ykköselle eikä keinoja vääntää vaivaa nähden vähän rumemmallakin pelillä voittoja löytynyt.
Nyt Rövellä on tuhannen taalan paikka laittaa parasta osaamistaan näytille, tai sitten homma tukehtuu jälleen omaan saamattomuuteen.
Fyrry on ollut koko kauden tasaisen kova. Kokenut ryhmä löysi pelistä toiseen keinot voittaa, ja varsinkin joukkueen ykköstykistö on ollut kivikova pala koko kauden.
Ylivoimapelaaminen ehkä sarjan vaarallisin osa-alue. Jos vain ryhmän muu pelaajamateriaali kestää ottelusarjan rasitukset ja vaateen, saattaa ratkaisu venyä viimeiseen asti.
Nibacos kakkosen kausi oli ollut vuoristorataa jo pudotuspeleihin mennessä. Lopulta edes viime kauden Goats-vahvistukset, Timin grillit eikä Poutasen saliohjelmatkaan auttaneet enää, tasoa olisi pitänyt nostaa eikä löysillä nettipuheillakaan hurmiota löytynyt. Fyrry niisti omalla hyvällä tekemisellään itselleen ansaitusti jatkopaikan, ja on jopa pienoinen musta hevonen loppukauden peleissä.
Jeppis on mielestäni ollut tämän kauden kaikkein tasaisin ja kurinalaisin nippu. Jeppis-identiteetin dieselmäisen vääntävä meno on saanut jopa turbon päivitykseksi tälle kaudelle, hyökkäyspelaaminen on ollut vaarallisempaa kuin edelliskausilla. Kokonaisuutena Jeppis on niin vahva ja tasainen, että heistä on ehkä kaikkein vaikein saada selkeää otetta. Jeppistä on todella vaikea kaataa, kun joukkue puolustaa tiiviisti, ja hyökkää fiksusti. Olisin valmis tietyin reunaehdoin jopa laittamaan ennakkosuosikin viittaa tälläkertaa Pietarsaarelaisten kuplan sisään.
ISB on esittänyt edelliskausien tapaan vauhdikasta ja tehokasta hyökkäämistä. Puolustuspelaaminen sen sijaan ei ole ollut se kaikkein paras osa-alue, kuten ei viime kaudellakaan. Isomaalisia pelejä pitkin kautta pelannut joukkue on pelastunut enemmän kuin useasti nimenomaan tehokkaan hyökkäyspelin ansiosta. Maalivahtipeli on ollut paikoin jopa hienoinen akilleen kantapää. Välillä perinteisen loisteliasta, välillä taas häkki on vuotanut kuin seula. En tiedä onko vanhuus vai mikä tuonut epätasaisuutta, mutta kakkosvahtikaan ei juuri tasaa tilannetta, sen verran vähän merkityksellisiä pelejä on tilille kertynyt. Oman pään peli on se heikko kohta mikä pitää parantua, mikäli kannua haluaa nostaa.