Maalin takana seisoskelu ja muut "väärät" pelitavat

[Jönssi]

Hyvin usein seurauskollisuus syntyy siitä, että jo vanhemmat ja isovanhemmat, vanhoissa lajeissa jopa iso-isovanhemmat on olleet tekemisissä saman seuran kanssa.
Iso- ja iso-isovanhempien aikaan pohjoismaissa ja muuallakin moni seura oli oman paikkakuntansa suurimman työantajan seura, johon kiinnittäydyttiin myös työpaikan kautta.
Tai siihen oli poliittinen kytky (työväen tai svullin seura).

Näihin ylisukupolvisiin laji- ja seurakiintymyksiin saballa on vähän eri lajeihin verraten 50 - yli 100 vuoden takamatka. Mutta nykyisin kun sählypeleissä käy, niin vaikka katsojaluvut jää pienehköiksi, kyllä lapsiperheiden ja jopa isovanhempien määrä katsomossa viittaisi siihen, että sen seuraavan 50 vuoden päästä meilläkin tätä ylisukupolvista kulttuurista kiinnittymistä tulee olemaan.

Kaupallistuminen heti ja nyt. Tai sen keinotekoinen nopeuttaminen sääntömuutoksilla. Enpä tiedä. Voisi siellä toki olla jokerikortti tarjolla, mutta toisaalta myös se pekka, joka rikkoisi tähän asti saavutetunkin.

Omiin silmiini suurta vikaa ei ole. Tai no yksi on. Meiltä puuttuu omaleimaisuutta.
Miten rakentaa sitä?

 

[Jonninmoinen friikki]

@Perttu Kytöhonka Mikä on ammattilaisen arvio/veikkaus. Voisiko tämä kenties toimia?
Muuttuisiko pelin luonne kun aktiivisen pelaamisen alue pienenisi?
’Ehdotus ’alakolmiohinkkauksen’ vähentämiseksi:
Kun puolustava joukkue saa pallon on sillä kymmenen sekuntia aikaa avata peli maalialueen (iso boxi) yläpuolelle.
Tämän jälkeen joukkue ei saa pelata palloa maalialueen ’yläviivan’ (ja sen kuvitellun jatkeen) alapuolelle. Jos pelaa, tulee vastustajalle vapari hyökkäyspään lähimmältä kulmapisteeltä.’

 

[Palloreikä]

Hassuinta tässä on se, että kompleksilajiniilot ottavat tämän poikkeuksellisen kutospelin tapahtumat ja draamankaaren perusteluna "ettei lajiin saa kajota" vaikka kyseessä oli lopulta yksittäistapauksesta. Unohtuu se, että pitäisi lajin olla kiinnostava myös niissä marraskuun sateisina päivinäkin.

Lajin kiinnostavuudesta kertonee sekin, että ko ottelu ei saavuttanut muuta mediakiinnostusta/uutisointia lajiväen ulkopuolelta.

Alkuosassa olet oikeassa.

Loppuosaan sen verran, että kun Hs, iltapäivälehdet, Yle ja maakuntalehdet jne noteerasivat kutospelin isosti niin kyllä se huomioitiin.

 

[Palloreikä]

(Isoista lajeista) Jalkapalloa ja krikettiä lukuunottamatta lähes jokainen laji on muokannut sääntöjään kaupallisesti ystävällisempään muotoon - miksi salibandy olisi poikkeus?

Onki palautussääntö unohtunut vähän kaikilta?

Kaupallistamisesta tai sen tasosta toki soisi vähän syvällisempää keskustelua kuin, että ei ole kaupallistettu yhtään ja monia lajeja on, eli Suomeksi mitä ja miten?

Osaako Perttu Kytöhonka tai joku muu avata miten Ruotsin aktiivisuussääntö käytänössä toimii?

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Alkuosassa olet oikeassa.

Loppuosaan sen verran, että kun Hs, iltapäivälehdet, Yle ja maakuntalehdet jne noteerasivat kutospelin isosti niin kyllä se huomioitiin.

Oho, hyvä jos näin oli. Ollut sen verran kiireistä etten ole ehtinyt juurikaan perkaamaan noita.

 

[Palloreikä]

Oho, hyvä jos näin oli. Ollut sen verran kiireistä etten ole ehtinyt juurikaan perkaamaan noita.

Joo, tuoreeltaan oli aika hiljaista, mutta myöhemmin juttuja tippui.

 

[Perttu Kytöhonka]

@Perttu Kytöhonka Mikä on ammattilaisen arvio/veikkaus. Voisiko tämä kenties toimia?
Muuttuisiko pelin luonne kun aktiivisen pelaamisen alue pienenisi?
’Ehdotus ’alakolmiohinkkauksen’ vähentämiseksi:
Kun puolustava joukkue saa pallon on sillä kymmenen sekuntia aikaa avata peli maalialueen (iso boxi) yläpuolelle.
Tämän jälkeen joukkue ei saa pelata palloa maalialueen ’yläviivan’ (ja sen kuvitellun jatkeen) alapuolelle. Jos pelaa, tulee vastustajalle vapari hyökkäyspään lähimmältä kulmapisteeltä.’

Näen tämän tyyppisissä sen haasteen, että pelin seuraaminen muuttuu yleisölle hankalammaksi ja satunnaiselle katsojalle - joita haluaisimme lisää - sekavammaksi. Lisäksi tarvitsisimme todennäköisesti lisää tuomareita / toimitsijoita ja tulkinnanvaraisuus lisääntyy (oliko tuo palautus, kun vastustaja vähän sai osumaa palloon vai ei jne.). Nykyiselläänkin säännöt on hieman vielä kehnosti lajissa kirjoitettu auki ja tulkinnanvaraisuuksia paljon. Näin varmaan tulee aina olemaankin kun ihmiset lajia sekä pelaavat, että tuomaroivat. Aikarajat vievät myös "aktiivisuusvastuuta" puolustavalta joukkueelta pois ja jos puolustava joukkue ei halua riskejä ja tietää, että hyökkäävän tulee edetä kentällä x ajassa, se voi entistä iisimmin vain odottaa ja vetäytyä.

Olen itse jossain kohtaa pohtinut tuota palautusviivaa (maaliviivan jatke, entinen TPS-, Oilers- ja LASB -valmentaja Teemu Varis tämän joskus heitti). Ehkä henkilökohtaisesti en tällä hetkellä ainakaan Suomessa näe erityisen suurena ongelmana maalin takana hengaamista tai sinne vetäytymistä. Pelaajan saa sieltä kyllä myös liikkeelle prässäämällä korkealta, joskin riskitaso lisääntyy, mutta tämä on aika luonnollista peliin kuin peliin sisäänrakennettua ilmiötä (noin about kaikki koutsit "haluaisivat" pelata aloitteellista pallollista ja aggressiivista prässiä). Jos taas palautusviiva olisi korkeammalla, esim. keskiviivan ja päädyn välimaastossa, en koe että se käytännössä muuttaa mitään, koska varovainen kontrollijengi pystyy pysymään pallossa sillä alueella.

Näistä erilaisista rajoitteista on aika paljon kokemusta treenitilanteesta, kun olen niitä valmentajana käyttänyt houkutellakseni esiin jonkinlaista käyttäytymistä kentällä (Constraints-Led Approach). Esimerkkejä on mm. palautusviivat, aikarajat, päädyn poistaminen jne. Niistä on oppinut mm. sen, että seuraukset voivat olla usein tosi erilaisia mitä itse päässään mietti (pelaajat löytävät nopeasti porsaanreikiä) ja toisaalta, riskitasoa on varsin helppo säädellä matalaksi jos haluaa.

 

[Katsoja]

Olen viime vuosien aikana ottanut mukaan säbämatseihin lajin ulkopuolisia kaverita, kaikilta olen saanut saman pallautteen, miksi hyväksytään hidas pelaaminen omalla puolustusalueella.
En pysty puolustamaan nykyistä sääntöä katsojan kannalta.
Kaikki jotka puolustavat nykyistä käytäntöä ovat pölyyttyneitä salibandykuplassa eläviä asiantuntijoita tai valmentajia.
Jos säbään halutaan lisää katsojia niin kannattaisiko tehdä selvitys potentiaalisilta katsojilta, nyt selvitykset on tehty lajiniiloilta?

 

[Free Agent]

Mitä satunnainen katsoja odottaa näkevänsä SB-pelissä, jotta tulisi seuraavaankin matsiin paikalle? Itselle kotijoukkueen menestys, tunne kentällä ja katsomossa ovat isoimpia syitä.

 

[Jonninmoinen friikki]

Olen viime vuosien aikana ottanut mukaan säbämatseihin lajin ulkopuolisia kaverita, kaikilta olen saanut saman pallautteen, miksi hyväksytään hidas pelaaminen omalla puolustusalueella.
En pysty puolustamaan nykyistä sääntöä katsojan kannalta.
Kaikki jotka puolustavat nykyistä käytäntöä ovat pölyyttyneitä salibandykuplassa eläviä asiantuntijoita tai valmentajia.
Jos säbään halutaan lisää katsojia niin kannattaisiko tehdä selvitys potentiaalisilta katsojilta, nyt selvitykset on tehty lajiniiloilta?

Sähly on kilpasalibandyn ohella myös hieno laji.
Omat vahvuudet on myös futsalissa sekä rantalentiksessä myös.
Kivoja katsojille myös kroketin T20 ja pikashakki.

 

[Jönssi]

Minusta satunnaisilla katsojilla ei lajissa kuin lajissa oikeastaan ole erityistä arvoa kuin maajoukkueille.
Se mitkä taloutta ja seuratoimintaa vie eteenpäin on sitoutuneet, paljon seuraavat katsojat ja vielä ne, jotka ostaa tekstiiliä, käyttää palveluita ja tuo muita mukanaan. Ja erityisesti he, kaikkien lajien arvokkain väki, jotka on talkoolaisia ja/tai junnujen vetäjiä.

Konvertoituuko satunnaisesta katsojista näitä? Entisenä pitkäaikaisena seuratoimijana tässä ja toisessa lajissa, väittäisin että harvoin. Junnujen vanhemmista ja aikuistuvista junnuista niitä tulee.

Ja jotkut seurat tai niiden pyörittäjät osaa sitouttamisen ja kulttuurin rakentamisen paremmin kuin toiset. Miesten puolella ei voi kuin kahdehtia C:n family -ajattelua ja Inkkarien heimo-ajattelua. Joka näin ulkopuoliselle on kotiotteluissa ihan käsin kosketeltavissa oleva tunnetila.

Mene ja tiedä sitten huomaako sen ne paikalliset itse.

 

[mikavirtanen]

Hyvin pitkälti samoilla linjoilla Jönssin ja Kytöhongan kanssa.

Jos peliä olisi pakko ronkkia, niin ronkitaan sitten sitä matalalta puolustavaa pallotonta joukkuetta. Kyllä se on pallottoman joukkueen tehtävä aktivoittaa, eikä pallollisen. Jos pallollinen pakotetaan aikarajoituksin aktiiviseksi, niin puolustajan ei paljoa kilpikonnaa kummempaa kannata edes miettiä.

 

[Jonninmoinen friikki]

Näen tämän tyyppisissä sen haasteen, että pelin seuraaminen muuttuu yleisölle hankalammaksi ja satunnaiselle katsojalle - joita haluaisimme lisää - sekavammaksi. Lisäksi tarvitsisimme todennäköisesti lisää tuomareita / toimitsijoita ja tulkinnanvaraisuus lisääntyy (oliko tuo palautus, kun vastustaja vähän sai osumaa palloon vai ei jne.). Nykyiselläänkin säännöt on hieman vielä kehnosti lajissa kirjoitettu auki ja tulkinnanvaraisuuksia paljon. Näin varmaan tulee aina olemaankin kun ihmiset lajia sekä pelaavat, että tuomaroivat. Aikarajat vievät myös "aktiivisuusvastuuta" puolustavalta joukkueelta pois ja jos puolustava joukkue ei halua riskejä ja tietää, että hyökkäävän tulee edetä kentällä x ajassa, se voi entistä iisimmin vain odottaa ja vetäytyä.

Olen itse jossain kohtaa pohtinut tuota palautusviivaa (maaliviivan jatke, entinen TPS-, Oilers- ja LASB -valmentaja Teemu Varis tämän joskus heitti). Ehkä henkilökohtaisesti en tällä hetkellä ainakaan Suomessa näe erityisen suurena ongelmana maalin takana hengaamista tai sinne vetäytymistä. Pelaajan saa sieltä kyllä myös liikkeelle prässäämällä korkealta, joskin riskitaso lisääntyy, mutta tämä on aika luonnollista peliin kuin peliin sisäänrakennettua ilmiötä (noin about kaikki koutsit "haluaisivat" pelata aloitteellista pallollista ja aggressiivista prässiä). Jos taas palautusviiva olisi korkeammalla, esim. keskiviivan ja päädyn välimaastossa, en koe että se käytännössä muuttaa mitään, koska varovainen kontrollijengi pystyy pysymään pallossa sillä alueella.

Näistä erilaisista rajoitteista on aika paljon kokemusta treenitilanteesta, kun olen niitä valmentajana käyttänyt houkutellakseni esiin jonkinlaista käyttäytymistä kentällä (Constraints-Led Approach). Esimerkkejä on mm. palautusviivat, aikarajat, päädyn poistaminen jne. Niistä on oppinut mm. sen, että seuraukset voivat olla usein tosi erilaisia mitä itse päässään mietti (pelaajat löytävät nopeasti porsaanreikiä) ja toisaalta, riskitasoa on varsin helppo säädellä matalaksi jos haluaa.

Hyviä huomioita jotka osittain vahvistaa käsitystäni siitä että pääosin kilpasalibandyssä ei ole isosti vikaa mitä tulee itse peliin.
Impulssien perässä ravaaville tiktok-ihmisille tulee jatkossakin kehittää esim. sählyä jota voi aika rajattomasti tuotteistaa… JOS vain lajiliitolla olisi tuolle puolelle muskeleita ja intressiä.

 

[JarmoKuronen]

Salibandy on lajina niin ylivertainen ettei sitä tarvitse kaupallistaa

Harrastuksena. Eikä harrastuksia tule kaupallistaa.

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Harrastuksena. Eikä harrastuksia tule kaupallistaa.

Juu, rahaa onneksi löytyy.

Salibandyliitto menettää 300 000 euroa – urheiluväki tyrmää hallituksen leikkaukset: ”Kuin ampuisi itseään jalkaan”

Suomalainen urheiluyhteisö huolestui hallituksen leikkauksista. Tällä hetkellä hallitusohjelmaan kirjatut säästöt vievät arviolta lähes neljänneksen liikuntabudjetista vuonna 2027.

yle.fi

 

[Jonninmoinen friikki]

Se on ’tavallaan ihan hyvä’ että valtion tukieurot supistuu. Olisiko peräti ensimmäisen kerran lajiliiton historiassa.
Lajin buumi oli niin älyttömän valtava ja se kesti niin pitkään että mielestäni saatiin kenties liian helpolla asioita ja totuttiin että kasvu on pysyvä olotila.
Onneksi P. Ilmivalta & orkesteri johtavat meidät uuteen kukoistukseen.

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Se on ’tavallaan ihan hyvä’ että valtion tukieurot supistuu.

Tästä samaa mieltä siinä tapauksessa, että oikeasti aletaan miettimään ja toteuttamaan muutoksia parempaan. Mutta paras tapa ennustaa tulevaisuutta on tarkastella menneisyyttä, niin pahoin pelkään, että samoilla raiteilla mennään.

 

[Palloreikä]

Tästä samaa mieltä siinä tapauksessa, että oikeasti aletaan miettimään ja toteuttamaan muutoksia parempaan. Mutta paras tapa ennustaa tulevaisuutta on tarkastella menneisyyttä, niin pahoin pelkään, että samoilla raiteilla mennään.

Mitäs teemoja nämä koskiksi? En pyydä tarkkoja tavoitteita saati keinoja, mutta minkä tyyppisiä asioita pitäisi miettiä ja toteuttaa samalla kun budjetti murenee?

 

[Tietäjä kaukaa idästä.]

Mitäs teemoja nämä koskiksi? En pyydä tarkkoja tavoitteita saati keinoja, mutta minkä tyyppisiä asioita pitäisi miettiä ja toteuttaa samalla kun budjetti murenee?

Vastaan näin lyhyesti, kun väärässä ketjussa ollaan ja olen tästä paasannut jo jonnin aikaa, mutta tämäkin laji tarvitsee rahaa ja näkyvyyttä enemmän, niin pitää samaan aikaan miettiä miten olemassaolevia resursseja voisi hyödyntää enemmän/paremmin, mutta samalla pitäisi miettiä miten saadaan lajin pariin enemmän rahaa, katsojia, yhteistyökumppaneita yms.

Jostain syystä salibandyn laji-ihmiset kokevat, että "tuote on kunnossa ja vika on kuluttajissa jotka eivät tajua miten hieno laji tämä on", mutta tämä sama haastava markkinatilanne koskee (jalkapalloa lukuunottamatta) lähes kaikkia lajeja. Nyt viimeisimpänä golf-väki miettii keinoja:


p.s. Hyvää mietintää myös @joelsiltanen :lta pääkirjoituksen osalta.