En nyt mielipidekysymyksiin ota kantaa, mutta muutama seikka taustaksi:
- kyseessä ei ole maksettu mainos
- juttusarjassa on normaalista poikkeava esitysmuoto kaikissa paitsi viimeisessä, Kivilehdon omassa osiossa. Täten kysymykset eivät näy yleisölle. Vastaavanlaisia lopetuksiin liittyviä haastettelujuttuja on julkaistu lukuisia vuosien varrella, muoto on vain eri
- tarkoitus oli haastatella eri rooleista käsin ihmisiä, jotka ovat olleet mukana noin 40 vuoden matkalla. Myönnän, että alkuperäinen idea paisui laajammaksi kuin ajattelin ja juttujakin tulee siksi enemmän. Alunperin jutut piti julkaista läjässä, koska se oli olennainen seikka kokonaisuuden kannalta, mutta siihen ei riittänyt paukut.
- jätän jokaisen omaksi päätettäväksi ansaitseeko 1000 Ruotsin liigan, Suomen liigan ja maaottelun pelaaja, 10 Suomen mestaruuden, 4 maailmanmestaruuden ja kahdeksien MM-kisojen mies laajempia lopetushaastatteluita.
- Krister Savonen ei ole ymmärtääkseni antanut haastatteluja uransa jälkeen, vaikka toki kaiken suitsutuksen ansaitsee. Olen jokseenkin kartalla hänen tilanteestaan ja ymmärrän täysin miksi
- sarjan juttuja julkaistaan vielä kolme, joten sitä ennen voi ihan huoletta perua tilauksensa, jos saitin sisältö on muuttunut liian ahdistavaksi
Olipa erikoinen vastaus. Jos ei meno miellytä, niin voi siirtyä muualle? Onkohan se ihan paras tapa suhtautua kritiikkiin? Olisiko mahdollisesti voinut miettiä myös lähestymistapaa, että tämmöiset "ystäväni-kirja"-lähestymistavat eivät ehkä ole ihan sitä parasta mitä journalismilla on tarjota? Että tämmöiset tavat tehdä juttuja vaan alleviivaavat sitä, että urheilujournalismin ongelma on edelleen tämmöinen sankarimyytin rakennus ja kohteiden fanitus, joiden takia sitä ei pidetä muun journalismin tasoisena tiedonvältyksenä. Perusteena on jonkun pitkä ura...
Nytkin tuo uusin Kukkola-juttu fanitustyylinsä takia kokonaan missaa melko lailla täysin ne avautumiset mitä Kukkolalla olisi sisäpiiristä antaa Kivilehdosta. Mitä mies on mieltä pelitavoista, missä eroaa Kivilehdosta? Mikä Kivilehdosta oikeasti tekee samassa kentässä pelaajan kanssa pelaavan tyypin mielestä hyvän pelaajan? Millasia ohjeistuksia Kivilehto antaa, mitä ne keskustelut on mitä pelaajien kanssa käy? Missä pelitavallisessa asiassa ovat samalla linjalla, missä eri? Mitä Kukkolan mielestä Kivilehto miettii kentällä, joka tekee siitä niin hyvän?
Tai edes, että vastattaisiin otsikon kysymykseen: MIKSI Kukkolan mielestä on omituista, että Kivilehto haluaa valmentaa?
Taivashan vaan olisi rajana kun miettii, että lausuntoja antaa ehkä maan toiseksi paras kentän näkijä maan parhaasta. Nyt ei saada tästä oikein mitään.
Valitan tästä siksi, että jotenkin olen, ehkä sitten virheellisesti, odottanut, että Pääkallo ei menisi tämmöiseen Meidän Sankarimme -urheilujournalismiin, joka on niiiiiiiin mennyttä maailmaa.
Eiköhän sen 1000 ottelun aikana ole miestä jo aivan hulluna hehkutettu? Ainoat yhtään poikkipuoliset sanat kaveria kohtaan ovat olleet spekulaatiot siitä, että onko vanhempana hidastunut. Muutenhan on noiden mestaruuksien lisäksi saanut näitä journalistisia kunnianosoituksia melko lailla koko uransa ajan ja HYVINKIN runsaasti. Miten se voi olla peruste tehdä tämmöistä juttua, saati kokonaista juttusarjaa?
Miksi siis pistää paukkuja tämmöiseen ystäväni-kirjaan, kun oikeasti voisi kertoa jotain olennaistakin, joka ehkä avartaisi lukijan maailmaa muutenkin kuin sen suhteen, kellä oli parhaat herkut majussa...?
Olen edelleen sillä linjalla, että nämä on oikeasti todella kiusallista luettavaa. Onneksi Savosesta ei ole tehty samanlaisia. Jos Lötjönen ei olis teidän kanssa samassa veneessä, niin se niin piruilis twitterissä tällaselle aivan täysillä.